|
Soitin
kannattaa kuljettaa hyvässä kotelossa. Ilmatiivis kotelo on
paras vaihtoehto ainakin arvosoittimelle.
Äärilämpötiloja on hyvä
välttää, samoin nopeita lämpötilan
vaihteluita. Jos kosteus- ja lämpöolosuhteet vaihtelevat,
on parasta säilyttää soitin kotelossa. Isot soittimet
ovat edellämainituille olosuhteille kaikkein herkimpiä.
Soitin ja
erityisesti soittimen pintalakka on hyvin herkkä
ympäristön vaikutuksille. Seuraavassa muutamia ohjeita
siitä millaisia toimenpiteitä omistaja voi itse tehdä
soittimen kunnon ylläpitämiseksi.
Lakkapinnan puhtaanapito
Poista
hartsipöly varovasti kuivalla, pehmeällä
nenäliinalla tai mikrokuituliinalla vähintään
kerran viikossa. Samalla tavoin pehmeällä liinalla
puhdistetaan hikoilulle alttiit alueet mieluiten joka päivä
soiton jälkeen. Ajan mittaan hartsi ja kämmenhiki
pinttyvät lakkaan. Pinttymien poisto myöhemmin lakan
siitä kärsimättä voi olla mahdotonta.
Lakkapinnan
puhdistus tehdään vuosittain siten, että kosteaan
pumpuliin tai pehmeään liinaan laitetaan tippa mietoa
pesuainetta ja sivellään kevyesti lakkapinta. Pesuaine
poistetaan samoin välinein nihkeällä liinalla.
Kielten
vaihto, viritystapit ja halkeamat
Kielet
(varsinkin E) vaihdetaan uusiin tarpeellisin väliajoin. Vuosi on
yleisesti kielimerkeille liian pitkä ikä. Eräät
merkit eivät kestä edes sitä, että ne
kiristetään ja sitten välissä
löysätään. Kielet väsyvät ja
menettävät sointiaan. Kielien vaihtaminen kannattaa
aloittaa tappijärjestyksessä esimerkiksi G:stä alkaen
siten, että löysätään kieli ja otetaan se
pois. Tässä välissä on hyvä suorittaan
tappien voitelu, joka selostetaan myöhemmin tarkemmin. Uutta
kieltä paikalleen asetettaessa pujotetaan ensin kieli tapin
reiästä siten että kielen pää on alle sentin
näkyvissä reiän takaa. "Kurkistava" kielen
pää taitetaan siten, että se jää punoksen
alle tapin suuntaisesti. Seuraavaksi kierretään pari
kierrosta tapin hoikemman pään kautta. Näin kielen
pää lukittuu varmuudella tappiin eikä löysty
itsekseen. Kun kielitetään kieli kerrallaan, ei ole
äänipönkän kaatumisvaaraa.
Viritystappien
kitkapinnat voidellaan tarpeellisin väliajoin tappivahalla. Jos
tappivahaa ei ole, tappeihin hangataan kuivaa saippuaa ja
pyöritellään tappeja rei`issään. Tappien
pitäisi pyöriä rei`issään napsahtelematta
kiinni, siis äänettä. Jos tapit eivät pidä,
niihin hangataan taululiitua, joka estää tappeja liikaa
liukumasta ja kitka on sopiva. Jos tappi ei pidä, sitä ei
saa voimalla painaa syvemmälle. Voimankäytön
seurauksena koko kierukan tappikotelo voi haljeta. Tyypillinen
halkeamispaikka on ylimmän (viulussa a-) tapin kohdalla.
Irroittaessasi tappeja huomioi siis, että on viisasta irroittaa
ja vaihtaa vain yksi tappi ja kieli kerrallaan, muutoin
pönkkä eli äänipinna voi kaatua viulun
sisällä. Pönkän paikalleen asettaminen vaatii
erityistä tarkkuutta ja erikoistyökaluja. Pönkän
ollessa poissa paikoiltaan kieliä ei saa virittää,
muutoin seurauksena on luultavasti halkeama kannessa. Ilman
pönkkää viulu ei voi soida oikealla tavalla.
Äänipönkän sijaintia siirtelemällä ja
kokeilemalla saadaan usein haluttu ääni viuluun. Jos viulun
kannessa tai pohjassa on silmin selvästi nähtävä
halkeama, ei kieliä myöskään tulisi
virittää. Halkeamilla on taipumus suurentua ja niiden
korjaus vaikeutuu. Asiaan perehtymättömän ei tule
koskaan liimata soittimen osia. Itse tehdyt korjaukset vaikkapa Eri
Keeperillä ovat usein pilanneet soittimen tai ainakin nostaneet
asiantuntijan työmäärää ja korjaussummaa.
Eri Keeperin tyyppiset liimat, kaksikomponenttiliimat tai pikaliimat
eivät sovellu soitinliimoiksi.
Talla
Soittimen
talla sijoitetaan siten, että tallan keskikohta on kaikuaukkojen
sisimmäisten pykälien kohdalla (olettaen, että
soittimen mitat eli mensuuri on standardin mukainen) ja kielikulma
tallan molemmin puolin on saman suuruinen. Talla on otelautaan
nähden sivusuunnassa keskellä kantta. Soittajan on hyvä
tarkkailla sitä, että talla on oikealla paikalla eikä
kielien venyessä kaadu eteenpäin. Talla on siis hiukan
taaksepäin kallellaan. Oikein valmistettu ja aseteltu talla
kestää väsymättä pitkään.
Talla vuollaan
tassuiltaan kannen muotoiseksi, minkä jälkeen se ohennetaan
aihiosta muutenkin valmiiksi. Tämä on kuitenkin
ammattimiehen työtä eikä sitä kannata
yrittää ilman opastusta.
|
